Spotty-poika
s. 5.7.1993
k. 18.11.2009
Kun suru häipyy
tulevat muistot
ja jokainen niistä
koskee yksitellen
Spotty-poika saatettiin koirien
taivaaseen sateisena ja sumuisena marraskuun päivänä. Päätös asiasta oli
hautunut jo kauan, ikää sillä oli jo 16 vuotta.
Fyysisesti Spotty oli vielä ihan kohtalaisessa kunnossa ja olisi sen puolesta
pärjäillyt vielä tovin, mutta se dementoitui yllättävänkin nopeasti syksyn
mittaan.
Lopulta en enää kestänyt katsoa uljasta urostani katse harhailevana ja
hämillään! Ilonaiheet sillä olivat varmasti vähissä, muutaman kerran päivän
mittaan oli "läsnä" ja silloin häntäkin heilui ja katse oli selvästi pirteämpi.
Mutta syksyn mittaan nämä "selkeät" hetket vähenivät ja tuli aika hyvästellä
meille niin rakas Spotty-poika, joka todellisena herrasmiehenä oli ansainnut
paikkansa laumassa turvallisena setähahmona, jonka kylkeen jopa
Pipsa-johtajatarkin hakeutui jos oikein pelotti.
Lissun ja Nupun mielestä Spotty oli kavereista paras, se ei koskaan hermostunut
niille ( ei edes Nupulle...) rajuissakaan leikeissä.
Meille ihmisille Spotty oli "ollut aina", varsinkin lapsille joiden lapsuus ja
nuoruus kului Spottyn kanssa. Murkkuiässä se otettiin kainaloon nukkumaan ja
monet on ne itkut kun sen turkkiin itkettiin, sekä lapset että me aikuiset.
Spottyn nukutti sen oma eläinlääkäri Iiris Rastas, joka oli hoidellut sitä ihan pennusta saakka. Vaikka eipä siinä paljoa hoitamista ollut, lääkärissä käytiin lähinnä rokotuksilla ja nyt vanhemmiten myös terveystarkastuksissa.
Spottyn nukahdettua Iiris totesi " Nyt ei ole Spotty enää kadoksissa"
Muistopaikka on Karunassa sen polun varrella jota se aina kulki vaeltaessaan pihapiirissä, kallion kupeessa, suojassa tuulilta ja myrskyiltä.